Find the pure connection with your inner being, your soul.

tiistai 19. syyskuuta 2017

I N T O H I M O

"Intohimo on sitä, että tekee koska ei voi olla tekemättä, ei siksi koska täytyy."





"Jos nyky-yhteiskunnassa haluaa pärjätä ja vain pärjätä, paras tapa lienee olla uskomattoman tavallinen ja pelokas. Olemalla samaa mieltä kaikkien kanssa, nauttimatta oikeastaan mistään, koskaan haastamatta tai kyseenalaistamatta mitään, tulee todennäköisesti pärjäämään jokseenkin ok. Ei, ei niin, että tällä tavalla koskaan etenee kovin pitkälle, mutta se on varma tapa varmistaa sellainen keskiluokkainen, keski-ikäinen, keskikaikenlainen elämä, jonka suurimmat saavutukset ovat omistusasunto ja tv-sohva. ... Vaihtoehtona tälle on intohimo. Sen tie ei ole yhtä helppo. Intohimo pelottaa ihmisiä, ja intohimoisesti elävät ihmiset nähdään usein ongelmana. Intohimo vaatii, ja sen tuli voi polttaa. Se ajaa ihmiset ottamaan riskejä." Näin kuuluu professori Alf Rehnin alkusanat Minna Marshin kirjoittamassa kirjassa Intohimo. Nämä sanat iskivät syvälle minuun heti ne luettuani. Tiesin olevani oikealla tiellä seuratessani intohimoani, vaikka se ei aina ole se helpoin tie. Se tuo mukanaan haasteita, kuten sen että tällä hetkellä olen melko persaukinen. Mutta voisin sanoa, että melko onnellinen persaukinen! Minua puistattaa ajatus tuosta keskiluokkaisesta, keski-ikäisestä, keskikaikenlaisesta elämästä. Se ei ole oma tieni, ei minun palani kakkua. Minä haluan tuntea suurta paloa elämääni kohtaan. En halua sen olevan keski-mitään, valitsen mieluummin vuoristoratamaisen elämäntyylin, vatsanpohjassa tuntuvat hurjat laskut ja ison hymyn nostattavat jyrkät nousut.

Olen aina pitänyt itseäni intohimoisena ihmisenä. Tarvitsen intohimoa tekemiäni asioita kohtaan, jotta voin hoitaa ne kunnolla ja satalasissa. Tunnen suurta intohimoa kirjoittamista ja valokuvaamista kohtaan, sitä kautta koko tätä blogia kohtaan. Tunnen intohimoa musiikkiin, lukemiseen, ruokaan, joogaan, uuden oppimiseen etenkin hyvinvoinnin saralla, pukeutumiseen, eläinten auttamiseen, suklaaseen(!), omaan mieheeni... On kai sanomattakin selvää että etenkin parisuhteessa intohimo on avainasemassa. Se erottaa suhteen ystävyydestä tai kämppäkaveruudesta. En voisi kuvitella jakavani elämääni ihmisen kanssa, jota kohtaan en tuntisi minkäänlaista intohimoa. Tiedän kuitenkin, että moni näin tekee, ja se saa minut surulliseksi. Tekisi mieli läpsäyttää näitä ihmisiä kasvoille, jotta he heräisivät ja tajuaisivat, että elämästä saa nauttia ja se on myös mahdollista jakaa sellaisen ihmisen kanssa, joka saa sydämen pakahtumaan, vielä silloinkin kun yhdessä on oltu jo vuosia tai vuosikymmeniä. Elämässä ei tarvitse tyytyä mihinkään!

"Intohimo syntyy, kun into ja himo, innokkuus ja vahva halu, kohtaavat. Intohimo paljastaa, mitä ja kuka olet, mutta sen seuraaminen vaatii rohkeutta." Ehkä vasta viime vuosina olen löytänyt rohkeuden todella seurata intohimoani, etenkin työrintamalla. Ja on todellakin totta, että se vaatii rohkeutta. Se vaatii rohkeutta kohdata kaikki ne ulkopuolelta tulevat "miksi?" kysymykset, epäilykset, mulkaisut ja tuhahdukset.



Intohimo tuntuu vahvasti sisimmässä, mutta usein se näkyy myös ulospäin. Jos ihminen on syttynyt asiastaan, se näkyy tietynlaisena palona silmistä, sen voi aistia käytöksestä. Henkilökohtaisesti nautin hyvin paljon intohimoisten ihmisten tapaamisesta. Kun toisesta näkyy, että hän on omistautunut asialleen ja nauttii siitä, vaikeuksista huolimatta. Tälläisistä ihmisistä huokuu elämännälkä.

Suosittelen ihan jokaista lukemaan Minna Marshin Intohimo* -kirjan. Tämä kirja jos mikä, on täynnä intohimoa. Marshin henkilökohtaisten ja koskettavien kokemusten lisäksi kirjasta löytyy mielenkiintoisia tarinoita tunnetuista intohimoisista ihmisistä, kuten Nelson Mandelasta, Mahatma Gandhista, Galileo Galileista, Mozartista, Tom of Finlandista, Theodorasta, Rosa Parksista ja Albert Einsteinista.





Love & Light
Susanna

*saatu kustantajalta.
*postaus sisältää affiliate-linkkejä. 

maanantai 18. syyskuuta 2017

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Acheron River / päivä jolloin voitin monet pelkoni






Yksi Kreikan lomamme kohokohdista oli ehdottomasti vierailumme Acheron joella. Suosittelen tätä nähtävyyttä ehdottomasti kaikille, jotka liikkuvat lähistöllä! Lähdimme aamulla Pargasta joelle skootterilla, matkaan meni noin 40 minuuttia pysähdyksineen. Etukäteen luimme, että joidenkin mielestä matka on liian pitkä taittaa skootterilla, mutta omasta mielestäni se oli juuri sopiva. Tietenkin mukavuudenhaluisemmat voivat vuokrata myös auton, jolla matkan taittaa huomattavasti nopeammin.

Kreikan mytologian mukaan Acheronjoki virtaa kuoleman valtakuntaan. Kharon-lautturi kuljetti sitä pitkin kuolleita sieluja Hadekseen. Joki on erityisen tunnettu myös siitä, että juuri siellä Achilleksen äiti kastoi vastasyntyneen poikansa kantapäästä kiinni pitäen. Hän halusi tehdä pojastaan haavoittumattoman, mutta valitettavasti Troijan sodassa Achillesta ammuttiin nuolella juuri kantapäähän (eli ainoaan kohtaan jota ei joessa kastettu) ja hän kuoli.

Synkästä teemastaan huolimatta Acheronjoki on satumaisen kaunis paikka. Vesi on kristallinkirkasta, mutta hyytävän kylmää. Pohja on täynnä pientä (paikoitellen vähän isompaakin) kiveä, joista jotkut saattavat olla hyvinkin teräviä ja liukkaita. Suosittelen ehdottomasti ostamaan retkelle mukaan uimakengät! Joidenkin näin menevän siellä ihan paljainkin jaloin, mutta itse en kyllä välttämättä lähtisi ilman tossuja. Tasapaino joutuu rajulle koetukselle jo suhteellisen pitävien kenkien kanssa, en halua kuvitella millaista matkanteko olisi ollut ilman niitä.



Mainitsinko jo, että vesi on jäätävän kylmää? Siis oikeasti, ihan hyytävää! Ensimmäisen kerran kun kastoin jalkani veteen, ne puutuivat saman tien ja pitkän aikaa tuntui jaloissa sellaista pistelyä. Miehelläni kävi kuulemma samoin. Pikkuhiljaa jalat kuitenkin tottuivat veteen. Sitten tulikin ensimmäinen kohta, jossa syvyyttä oli niin paljon koko joen leveydeltä, että eteenpäin pääsi vain uimalla. Kaikki minua vähänkään tuntevat tietävät varmasti, kuinka vilukissa olen ja kuinka paljon inhoan kylmää vettä. Minähän en edes ui Suomessa, koska vesi on aina liian kylmää. Mietinkin siis varmasti reilu puoli tuntia, kääntyisinkö vain kiltisti takaisin.

En kuitenkaan antanut periksi, vaan pitkän harkinnan jälkeen hyppäsin hyytävään veteen uimaan. Olen aikaisemmin ollut tyyppi, jolta jää paljon kokematta siksi, että pelkään kaikkea enkä halua kovin mielelläni astua epämukavuusalueelleni. Olin hämmentynyt itsekin rohkeudestani ja päättäväisyydestäni ja ikionnellinen siitä, että päätin jatkaa matkaa. Ylpeä olen myös miehestäni, joka raahasi tavaroitamme repussa pään päällään ja paikoitellen kiipeili jyrkkiä kallionrinteitä pitääkseen tavaramme kuivina. Kiipeilin minäkin muuten kerran kallionkielekkeillä kun ajattelin sen olevan parempi vaihtoehto kuin kastautua jälleen kerran hyytävään veteen. Kun tuli aika tulla alas pystysuoraa kallionseinämää, en enää ollutkaan varma valinnastani. Ja minähän siis pelkään myös korkeita paikkoja, koko viikon matkan aikana meinasi monet kerrat lähteä jalat alta kun tajusin miten korkealla olen. Selviydyin kuitenkin tästäkin ihanan mieheni avustuksella ja tsempeillä. Joen parkkipaikan tuntumassa olisi muuten ilmeisesti ollut myynnissä puhallettavia lauttoja tavaroita varten, tai niin luin ainakin jälkikäteen netistä, en kyllä nähnyt yhdelläkään sellaista lauttaa. Mutta sellainen, tai jokin vedenpitävä pussi, kannattaa ehkä hankkia jos suuntaa joelle ja haluaa kantaa siellä mukanaan tavaroita, joiden ei olisi suotavaa kastua.

Näitä kohtia, joissa uiminen on ainoa keino päästä eteenpäin, tuli matkan varrella vielä lukemattomia. Pahinta oli silloin, kun oli kuivatellut ja lämmitellyt mukavasti auringossa pitkän tovin ja tajusi, että taas pitää kastautua. Virtaus oli myös eräässä kohdassa niin kova, että en olisi päässyt eteenpäin ilman erään ystävällisen vanhan miehen apua (oma mieheni kapusi tällöin kallioilla). Minähän en siis myöskään ole kummoinenkaan uimari, enkä yleensä mene ikinä niin syvälle ettei jalat yllä pohjaan. Pelkään siis myös uimista syvissä vesissä. Nyt ei ollut kuitenkaan vaihtoehtoja jos halusi jatkaa matkaa. Jokea voi muuten laskea myös kumiveneillä ja ratsastaa hevosilla, aktiviteetteja oli vaikka minkälaista myynnissä, mutta itse halusin ainakin kulkea tämän kokemuksen ihan omin jaloin, ja suosittelen sitä lämpimästi, tai no hyvin kylmästi 😁





Kotonahan juomme nykyään lähes pelkästään lähteeltä itse hakemaamme vettä, joten olihan tätäkin pakko maistaa. Maistoimme vettä pienestä virrasta, joka laskeutui suoraan jostain ylhäältä kalliolta. Ihan niinkuin lähdevesi yleensäkin, todella raikasta ja hyvää. Ehkä saimme jotain supervoimia samalla 😉

Tunnelma joella oli mystinen ja rauhallinen, vaikka turisteja olikin paikoitellen melko paljon. Tosin todella monet jäivät jo sinne alkupään tuntumaan, kun eivät halunneet kastautua. Mitä pidemmälle eteni, sitä vähemmän ihmisiä näkyi. Välillä pääsimme kävelemään niin ettei muita ihmisiä näkynyt mailla halmeilla. Tämä oli ehdottomasti yksi upeimmista kokemuksista koko elämäni aikana 💖

Tämän päivän jälkeen tajusin taas, miltä omien pelkojen voittaminen tuntuu ja miten hienoa lopulta on kun astuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Silloin elämällä voi olla tarjota jotain uskomattoman kaunista. Yhteenvetona tämän päivän jälkeen tunnetilani oli sellainen, että tästä eteenpäin selviydyn ihan mistä tahansa ja voin tehdä ihan mitä tahansa. Ehkä joki siis teki tehtävänsä ja minustakin tuli haavoittumaton..? 😉







Love & Light
Susanna

perjantai 15. syyskuuta 2017

P R E S E N T M O M E N T


Yoga takes you into the present moment, the only place where life exists. 


Love & Light
Susanna

torstai 14. syyskuuta 2017

Timanttista Punaa




Zuii Organic on merkkinä ollut pitkään yksi suosikeistani luonnonkosmetiikan meikkivalikoimassa. Tänä syksynä merkiltä saapui ihana uutuus, Flora Lip & Cheek Créme*. Tämä voidemainen puna poskille ja huulille onkin ollut kovassa käytössä ja se on sytyttänyt taas rakkauteni huulipunia kohtaan. Pitkään olin käyttämättä meikkiä huulilla lainkaan, mutta nyt olen taas todella innostunut huulten sävyttämisestä.

Punat on pakattu kauniisiin timanttia muistuttaviin rasioihin. Timantin sisällön kauniit hehkuvat sävyt saadaan kukka- ja hedelmäpigmenteistä, ja kaikki sävyt ovatkin vegaanisia. Itseltäni löytyy sävy nimeltä Pan - kauniisti violettiin taittava pinkki. Minusta tämä on ihan täydellinen sävy syksyyn, mutta tuli tätä Kreikan auringon allakin käytettyä lähes päivittäin. Sarjasta löytyy yhteensä kuusi toinen toistaan herkullisempaa, runsaspigmenttistä sävyä. Puna on todella helppo levittää joko sormella tai siveltimellä. Tuotteet sisältävät myös ihoa hoitavia ainesosia, kuten aloe veraa, jojobaa ja sheavoita.








Love & Light
Susanna

*saatu blogin kautta.
*postaus sisältää affiliate-linkkejä. 

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Golden Milk




Tämän hetken lempijuomani on ehdottomasti ayurvedasta tuttu, kehoa ja mieltä hellivä kurkumalatte. Kurkumalatte onkin alun perin perujaan Intiasta ja ayurvedan valloittavasta maailmasta, jossa sitä käytetään mm. tasapainottamaan eri kehotyyppejä. Ayurvedassa kurkumaa on yleisesti käytetty myös hoitamaan tulehduksia, laskemaan kuumetta, puhdistamaan elimistöä ja parantamaan ruoansulatusta. Kurkuma on ayurvedassa keskeinen yrtti, jota nimitetään ayurvedan kullaksi. Kurkumalatte sopii nautittavaksi milloin vain, itse janoan sitä erityisesti iltaisin kynttilänvalossa nautittuna.

Itse olen tehnyt kurkumalatten seuraavalla ohjeella:

2dl kookos-mantelimaitoa
1 tl kurkumajauhetta
1/2 tl inkiväärijauhetta
1 tl kookosöljyä
ripaus mustapippuria (pippuria tarvitaan kurkumiinin imeytymiseen)
ripaus laadukasta suolaa
hunajaa (tai muuta makeutusta) oman maun mukaan

Lämmitän kattilassa maidon, johon lisään kaikki mausteet ja annan lämmetä hetken samalla vatkaten vispilällä, en kuitenkaan keitä kiehumispisteeseen. Juoman voi myös laittaa vielä blenderin läpi, jolloin se sekoittuu vielä paremmin ja siitä tulee kuohkeampaa. Joukkoon voi lisätä myös mausteita oman maun mukaan, esimerkiksi kaneli, kardemumma ja vanilja sopivat hyvin.


Kurkumalla on valtavasti terveyshyötyjä. Se hillitsee ja torjuu tulehduksia ja poistaa kipuja (esim. nivelkipuja) ja toimii flunssalääkkeenä. Sen on sanottu myös hillitsevän vatsan turvotusta ja ilmavaivoja, ehkäisevän masennusta, puhdistavan maksaa ja verta ja se on yhdistetty myös mm. syövän ehkäisyyn. Monet kertovat kurkuman olevan myös kauniin ja heleän ihonsa salaisuus.





Love & Light
Susanna



tiistai 12. syyskuuta 2017

Miksi matkustaa Pargaan?



Pargassa viettämämme viikko oli yksi parhaista lomistani ikinä. Olen käynyt monesti Kreikan eri saarilla, mutta tämä oli ensimmäinen kertani mantereella. Parga sijaitsee siis länsirannikolla lähellä Albanian rajaa. Ihastuin Pargaan todella ja aion joskus ehdottomasti palata sinne, niin paljon jäi vielä asioita joita olisin halunnut tehdä ja kohteita joita olisin halunnut nähdä. Jos siis harkitsee kahden viikon lomaa Pargaan, suosittelen lämpimästi sillä Pargasta ja sen lähiseuduilta löytyy varmasti tekemistä kahdeksi viikoksi eikä aika käy pitkäksi. Miksi sitten Pargaan kannattaa matkustaa?

🌸 Valloittava lomakohde lyhyen lentomatkan päässä. Lentomatka Pargan läheiselle Prevezan kentälle kestää Helsingistä noin kolme tuntia.

🌸 Parga on pieni, kaunis ja tunnelmallinen kylä ihanine pikkukujineen ja kauniine satamineen. Pieni satama-alue onkin Pargan sydän. Siellä sijaitsee suurin osa Pargan ravintoloista ja drinkkibaareista.

🌸 Lämpö, kaunis luonto ja turkoosi meri. Lomamme aikana päivälämpötila taisi olla joka päivä yli 30 astetta ja myöhään illallakin lämpötila pysyi 20 asteen paremmalla puolella. Pitkähihaiset paidat olisi voinut jättää suosiolla kotiin.

🌸 Pargassa on hyvin romanttinen tunnelma, joten suosittelen ehdottomasti pariskunnille. Satuimme näkemään yhdet häätkin viereisen Panagian saaren kirkolla ja myöhemmin illalla hääpari käveli pitkin Pargan kapeita kujia.

🌸 Vaikka Parga itsessään on pieni kylä, auto- ja venematkan päästä löytyy monia upeita retkikohteita, joten aika ei varmasti käy pitkäksi.

🌸 Rento ja ystävällinen ilmapiiri.

🌸 Hyvä ja edullinen ruoka. Kukapa nyt ei kreikkalaista ruokaa rakastaisi? Vaihtoehtoja löytyy kivasti myös kasvissyöjille, tosin joissain paikoissa esimerkiksi tonnikala oli luokiteltu kasvisruoaksi. Kaupasta kannattaa ostaa edullisia hedelmiä, etenkin persikat ja nektariinit olivat lomamme aikana todella maukkaita ja isoja.

🌸 Korkeuserot. Jos pitää vuoristoisista maastoista, kannattaa ehdottomasti matkustaa Pargaan. Korkeuserojen vuoksi saa joka päivä todella hyvää hyötyliikuntaa niin halutessaan.






Mitä kannattaa tehdä ja mitä jättää tekemättä?

🌺 Vuonna 1624 rakennettu Venetsialainen linnoitus on Pargan suosituin nähtävyys. Se sijaitsee korkealla ja kapealla niemenkärjellä Pargan kylän ja Valtos Beachin välissä. Ylös kannattaa kiivetä jo upeiden näköalojen takia, toiselta puolelta näyttäytyy Pargan upea satama-alue ja toisella puolella loistaa turkoosinsininen Valtos Beach.

🌺 Vaellusreitti Lichnos Beachille. Itse päädyimme tälle reitille ensimmäisenä lomapäivänä puolivahingossa. Lähdimme katselemaan satama-aluetta ja päädyimme lopulta vahingossa Lichnosille johtavalle vaellusreitille ja päätimmekin kulkea sen loppuun saakka. Minulla tietenkin varvassandaalit jalassa, heh, mutta hyvin pärjäsin silti. Lichnos sijaitsee noin neljän kilometrin päässä Pargasta itään ja reitti kulkee kauniin oliivilehdon halki ja Lihitsas kukkulan yli. Lichnosille pääsee myös taksiveneellä, jolla itse tulimme takaisin Pargaan iltapäivällä.

🌺 Jos tekee mieli pizzaa, kannattaa se ehdottomasti nauttia Pargan satamassa Delizie -nimisessä italialaisessa ravintolassa. Heittämällä parasta pizzaa mitä olen koskaan syönyt, eikä pasta-annoksessanikaan ollut mitään vikaa. Toisella kerralla ravinto-illan päätteksi ihana ja ystävällinen henkilökunta kiikutti meille vielä ilmaiseksi aivan taivaallisen hyvää suklaapiirakkaa.

🌺 Valtos Beach. Täällä vietimme useamman rantapäivän. Rannalle pääsee Pargasta joko kävelemällä kukkulan yli tai meriteitse venetaksilla. Itse valitsimme joka kerta kävelyreitin, vaikka se välillä tuntuikin melko raskaalta niissä hellelukemissa. Valtos Beachilla on monipuoliset vesiharrastusmahdollisuudet, todella paljon vuokrattavia aurinkotuoleja ja paljon ravintoloita ja hotellejakin. Itse kävelimme kuitenkin aina rannan toiseen päähän, jossa oli ihanan rauhallista, vain muutama ihminen meidän lisäksi. Sinne saapui usein myös purjehtijoita ympäri maailman, joiden touhuja oli kiva katsella.

🌺 Acheron River. Yksi loman kohokohdista oli ehdottomasti patikointi Acheron joella. Joelle pääsee helposti vuokraamalla auton tai skootterin, skootterilla päristelimme paikalle noin 40 minuutissa Pargasta. Aion kirjoittaa tästä vielä kokonaan oman postauksensa, joten tästä ei nyt vielä tämän enempää.

🌺 Toinen loman kohokohdista oli veneretki Paxoksen saarille. Todella upeita maisemia ja kirkkaanturkooseja rantoja. Antipaxoksen edessä merivesi oli niin kirkasta, että pohja näkyi selkeästi vaikka syvyyttä oli useita kymmeniä metrejä. Pysähdyimme myös Paxoksen pääsatamassa, joiden kapeilla kujilla kävimme syömässä ja kiertelemässä ihania pikkuputiikkeja. Retki kesti kokonaisuudessaan noin kahdeksan tuntia ja maksoi noin 25 euroa. Näitä retkiä oli myynnissä lähestulkoon jokaisessa retkitoimistossa, joten halvemmallakin varmasti olisi päässyt. Retki oli kuitenkin ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen!









🌻 Pargaa lähinnä oleva ranta, pieni Krioneri Beach ei houkuttanut lainkaan ainakaan minua. Se todella on melko pieni ja aivan tupaten täynnä ihmisiä, ei minkäänlaista omaa rauhaa. Ajattelimme yhtenä päivänä jäädä hetkeksi siihen makoilemaan, mutta lähdimme pois viiden minuutin jälkeen kun vieri viereen oli jo tuppautunut jengiä vaikka yritimme valita "suojaisan" paikan.

🌻 Preveza on Pargaa lähinnä oleva isompi kaupunki, jossa myös lentokenttä sijaitsee. Lähdimme yhtenä päivänä bussilla ajatuksena vähän shoppailla. Noh, ensinnäkään en löytänyt oikein yhtäkään minua kiinnostavaa kauppaa, en tiedä olisiko siellä edes ollut sellaisia. Ajattelimme sitten mennä loppuajaksi ennen bussin lähtöä rannalle Prevezassa. Luulimme sinne olevan lyhyt kävelymatka, mutta käveltyämme varmaan kolmisen kilometriä pysähdyimme onneksi huoltoasemalla ja selvitimme, että matkaa olisi ollut jäljellä vielä ainakin toiset kolme kilometriä. Ei kiitos. Lopulta otimme taksin rannalle, joka sekin oli huono idea, sillä jouduimme ottamaan melkein saman tien taksin takaisin bussiasemalle, jotta ehdimme seuraavaan bussiin Pargaan. Sieltä kun busseja takaisin Pargaan lähti ainoastaan kaksi päivässä, toinen 13:30 ja toinen 20:30. Tämän reissun olisin siis voinut jättää välistäkin, mutta toisaalta bussimatka Prevezaan vuoristoteillä oli ihan vaikuttava auringonnousun aikaan.




Love & Light
Susanna