Find the pure connection with your inner being, your soul.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Oivalluksia noroviruksen kourissa

Kello on 21.50 perjantai-iltana. Loikoilen sängyllä läppäri sylissä, kirjoitan tätä tekstiä ja olen kiitollinen siitä, että olen hengissä. Okei, aika dramaattista kun minulla kuitenkin oli vain 4 päivää kestänyt norovirus. Mutta noihin neljään päivään mahtui uskomattoman paljon ajatuksia ja oivalluksia, joita halusin tulla jakamaan tännekin.



Olen aina luullut olevani hyvä pysähtymään ja ottamaan aikaa itselleni. Totuus taitaa kuitenkin olla, että olen hyvä pysähtymään ja ottamaan aikaa itselleni JOS se tapahtuu minun määräämänäni ajankohtana ja täysin minun ehdoillani. Kun sitten tulee tällainen pakollinen äkkipysähtyminen ja kaikki suunnitelmani menevät pipariksi, harmittelen sitä ehkä liiankin kanssa. Olen yleisesti ottaen melko rento luonteeltani nykyään, mutta joissain asioissa ja tilanteissa tunnistan entisen kontrollifriikkiyteni nostavan päätään ja on hirveän vaikea hyväksyä, että kaikki ei aina mene niinkuin on suunnitellut. Tässä riittää siis harjoiteltavaa.

Oman kehon kuuntelu on mielenkiintoista. Kipeänä minun tekee jostain syystä aina mieli ananaskirsikoita. Hassua. Syön niitä aina paketillisen kerrallaan. Huomasin myös, että suurinosa mieliteoistani oli hyvin terveellisiä, vaikka viime aikoina olen ollut todellinen sokeri(ja rasva- ja hiilari-)hiiri ja syönyt ihan liikaa herkkuja. Sairasvuoteessa ajattelin kaihoisasti kuitenkin omenoita, vesimelonia, passionhedelmiä, salaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja, avokadoa, raikasta vettä.. Ja mustikoita, voi olin niin onnellinen siitä että pakastimesta löytyi vielä monta litraa viime kesänä poimittuja mustikoita. No okei, tilasin minä anopilta myös ihan rehellisiä korvapuusteja! Mutta pointtini siis oli, että haluan opetella kuuntelemaan omaa kehoani tarkemmin ja myös tottelemaan sitä. Ihailen heitä, jotka luottavat siihen, että oma keho kertoo kyllä kaiken tarvittavan. Ja aivan varmasti kertookin, pitäisi vaan todella oppia kuuntelemaan sitä. Uteliaana ja ilman ennakkoluuloja.

Olen hyvin hyvin kiitollinen terveydestäni. Kuulostaa kliseiseltä, tiedän. Mutta viime päivien aikana pysähdyin todella miettimään aihetta. Ainahan minä olen ollut kiitollinen terveydestäni ja toitottanut sitä. Mutta jokainenhan meistä niin sanoo? Kuinka moni oikeasti pysähtyy miettimään asiaa tosissaan? Kävin itse läpi suuria tunteita sisälläni neljän päivän vuodelevon aikana ja toki koin myös paljon fyysistä epämukavuutta ja kipuakin. Huomasin, että minun on todella vaikea sopeutua tällaiseen tilanteeseen. Olen aina ollut perusterve, enkä ole koskaan edes loukannut itseäni kovin pahasti missään tilanteessa. Kun päädyn tilanteeseen, joka on fyysisesti epämukava ja tunnen kipua jolle en voi tehdä mitään, koen sen äärimmäisen uuvuttavaksi. Olen niin tottunut siihen, että minulla on aina hyvä olla. Päädyinkin useina hetkinä ajattelemaan tätä aihetta ja omaa terveyttäni syvällisemmin. Tunsin myös valtavaa myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat OIKEASTI vakavasti sairaita. En tiedä miten itse jaksaisin, jos joutuisin elämään joka päivä fyysisten kipujen kanssa. Arvostan niin suuresti heitä, jotka ovat oppineet elämään erilaisissa elämäntilanteissa. Ja heitä, jotka ovat selvinneet jostain vakavasta sairaudesta. Myös heitä, jotka eivät selvinneet, mutta jaksoivat taistella. Respect 💖

Opin myös, että ihmistä ei ole luotu loikoilemaan!! Makasin sängyssä kolme vuorokautta lähes putkeen, tosin ravasin kyllä vessassa varmasti yhteensä maratonin verran. Jos joskus vielä toivon, että "voi kun olisi ihana löhötä vain sängyssä pari päivää" niin toivon että joku muistuttaa minua tästä. Selkäni ei ole ikinä ollut näin kipeä!

Todistetuksi tuli myös, että kyllä, koira on ihmisen uskollisin ystävä. Minulla oli neljä karvaista tassua käpertyneenä kainalooni koko sen ajan kun makasin itsekin sängyn pohjalla. Vaikka mieheni oli kotona ja houkutteli tassuja välillä leikkimään olohuoneeseen, ei tullut kauppoja. Olin erittäin otettu tästä 🙊




Tämän viikonlopun aion pyhittää vielä täydelliselle levolle. Huomaan edelleen olevani puolikuntoinen, kehoni on todella väsynyt enkä jaksa olla jalkeilla normaalisti. Mutta kuinka ihanaa olikaan tänään lähteä koiran kanssa ulkoilemaan auringonpaisteeseen, haluan pitää tämän fiiliksen, kun kaikki arkipäiväinen tuntuu todelliselta luksukselta!

Aurinkoa viikonloppuun 🌞

Love & Light 
Susanna

1 kommentti:

Lämmin kiitos kommentistasi <3