Find the pure connection with your inner being, your soul.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

mietteitä KUNINGAS ALKOHOLIsta




Alkoholi. Aihe, josta olen monta kertaa ollut kirjoittamassa jo edellisen blogini aikoina, mutta aina se on jäänyt. Ihana Ansku mietti omassa Peace & Style -blogissaan tätä samaa aihetta jokin aika sitten ja kirjoitus osui ja upposi minuun täydellisesti. Niinpä päätin vihdoin ja viimein itsekin "avautua" aiheesta.

Ansku esitti postauksessaan loistavia kysymyksiä itselleen, kuten tästä seuraavasta lainaamastani pätkästä käy ilmi: "Olen miettinyt miksi käytän alkoholia, onko se tarpeellista, juonko koska haluan vai koska se on niin sanotusti normaalia. Ja mikä tärkeintä, miksi haluaisin tai en haluaisi olla humalassa." AAMEN! Olen miettinyt itse samoja kysymyksiä jo monia vuosia. Olen tullut siihen lopputulokseen, että juon alkoholia luultavasti tavan vuoksi. Ja tähän väliin sanottakoon, että en todellakaan juo usein. Kerran tai pari vuodessa, joskus harvemminkin. Kahden viimeisimmän humalani välissä oli 13 kuukautta. Koska käytän alkoholia nykyään niin harvoin, juon helposti liikaa. Oma alkoholinsietokykyni ei olekaan enää niin korkealla kuin joskus aikoinaan ja toisaalta, en kuitenkaan muistaisi omia rajojani.

Mutta siihen tapaan vielä.. Kyllä minä osaan "nollata" ja rentoutua ihan ilman alkoholiakin. Mutta kun lähdemme tyttöporukalla ulos, tapoihimme kuuluu kokoontua ensin jonkun luokse, jossa sitten juomme pullon tai pari skumppaa (koska se on aina ollut tapana) ja pullon tai pari viiniä (koska se on aina ollut tapana). Lähdemme baariin ja juomme shotteja (koska se on aina ollut tapana). Lopulta olemme aivan liian humalassa (tai ainakin minä olen, koska en pysy enää muiden perässä). Hauskaa meillä kyllä on, en minä sitä sano, mutta mihin tarvitsemme niin järjettömän määrän alkoholia? Onhan meillä nyt piru vie hauskaa silloinkin, kun näämme selvin päin! Miksi haluan katsoa rakkaita ystäviäni sumuisin silmin?




Itse en pidä itsestäni humalassa. Tai oikeastaan olen kyllä (ainakin omasta mielestäni) erittäin hauska, iloinen, hymyileväinen ja nauravainen. En muista, että minulla olisi (aikuisiällä) koskaan ollut mitään kiukkukännejä, vaan olen aina poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Mutta kuitenkin itsessäni tulee humalassa esiin piirteitä, joista en pidä. Humalassa elän myös niin siinä hetkessä, että millään muulla ei ole väliä kuin että tänään on kivaa. Ei, en tee mitään todella typerää, harrasta syrjähyppyjä tai muutakaan vastaavaa. Mutta minulle saattaa esimerkiksi olla ihan sama, onko minulla ensi viikolla rahaa ruokaan kunhan vain tänään ei tarvitse huolehtia mistään ja lasi on täynnä läpi yön.

Sitten koittaa aamu. Humalaa seuraa itselläni kaksi krapulaa. Fyysinen ja henkinen. Henkinen on aina pahempi. Fyysinen paha olo (joka sekin on viime vuosina osoittautunut juuri niin pahaksi mistä nuorempana varoiteltiin) menee ohi päivässä, mutta henkistä morkkista saattaa potea jopa viikkoja. Se on jotain selittämättömän järkyttävää, ja se ei todellakaan ole riippuvainen siitä, tekeekö humalassa jotain typerää. Ei, se tulee vierailulle aina jos koskeekin viinipulloon. Muistan joskus lukeneeni siitä, kuinka alkoholi vaikuttaa aivojen toimintaan, mieleen ja tunteisiin. Täytyykin taas joskus palata tuohon aiheeseen, sillä se tuntui selittävän niin hyvin aikoinaan tämän oman epämiellyttävän tunteeni aina humalan jälkeen.



Omaan suhtautumiseeni alkoholia kohtaan ovat vaikuttaneet vahvasti sekä jooga (ja muutenkin kiinnostuksen lisääntyminen omaa hyvinvointiani kohtaan) että reilut 7 vuotta kestänyt urani baarimikkona. Olen nähnyt niin paljon omituista, riidanhaluista, aggressiivista, epäloogista, noloa, kiusallista ja hyökkäävää käyttäytymistä alkoholin vaikutuksen alaisilta ihmisiltä. Olen nähnyt niin monia tappeluita, niin monia eroja, niin monia lyöntejä, niin monia pettämisiä. Olen myös itse saanut työssäni osakseni valtavan määrän haukkuja, huorittelua, henkilökohtaisuuksiin menemistä, jopa veitsellä osoittelua. Joskus mietin, kuinka moni olisi sanonut tai tehnyt kaiken tämän selvin päin?

Alkoholin juomista humalanhakuisesti pidetään minusta liian normaalina. Jos järjellä ajatellaan, niin ennemmin olisin huolissani ihmisestä, jonka on pakko vetää lärvit, kuin ihmisestä, joka haluaa ottaa iisisti ja olla juomatta tai juoda vain yhden tai kaksi. Mutta ei, täällä Suomessa me ihmettelemme kovaan ääneen miksi joku ei muka halua olla kännissä! Jos et juo, olet tylsä ja ankea ilonpilaaja (tai vaihtoehtoisesti vatsaasi aletaan tiirailla siihen malliin että näkyisikö siellä merkkejä tulevasta perheenjäsenestä).

Eräs läheiseni on jättänyt alkoholin lähes kokonaan pois elämästään. Hän on nuori, päälle parikymppinen, juuri siinä iässä, jossa ehkä eletään vielä vähän sellaista huoletonta nuoruutta. Siispä hän saakin jatkuvasti kuulla kuittailuja siitä, että ei halua vetää päätään täyteen viinaa. Hän on tylsä tosikko ja hänet jätetään joskus myös kutsumatta illanistujaisiin sen takia. Minusta on hyvin rohkeaa olla juomatta ja on todella sääli, jos joutuu omassa kaveripiirissään ulkopuolelle sen takia, ettei halua koskea alkoholiin.

Olen myös itse aivan varmasti kuulunut niihin tyyppeihin, jotka houkuttelevat ja suostuttelevat muita juomaan. Näin selvin päin kun ajattelee, niin ei ole todellakaan minun asiani tai minulta pois, jos joku ei juo. Mutta kun on humalassa, niin kai sitä silloin ajattelee, että olisi kivempaa olla yhdessä kännissä. Tässä taas sitä humalaisen epäloogista ajattelua.



Olen yrittänyt viime vuosina kuunnella enemmän omaa kehoani. Täytyy kyllä myöntää, että kertaakaan ei ole kehoni huutanut, että nyt sitä punkkua tänne ja vähän äkkiä. Toivon, että pystyn tulevaisuudessa kuuntelemaan vielä tarkemmin sekä omaa kehoani, että mieltäni. Ei minun tarvitse absolutistiksi ryhtyä, ei minua haittaa jos nautin alkoholia silloin tällöin. Mutta nautinko siitä tosiaan? Siihen aion kiinnittää tulevaisuudessa vieläkin enemmän huomiota.

Onko teillä ajatuksia tähän aiheeseen liittyen? 🍷🍸🍹🍺

Love & Light
Susanna

6 kommenttia:

  1. Osui ja upposi!! Monesti biletysillan jälkeisenä päivänä on tullut mietittyä, että miksi oikeastaan tuli juotua - olisi varmasti ollut yhtä hauskaa selvinpäinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, ei se alkoholi itsessään kuitenkaan sitä hauskuutta luo, tai ainakaan sen ei pitäisi luoda :)

      Poista
  2. Jännä juttu mutta tuntui kuin olisi omasta kynästä tullut tämä :D Meidän täytys kyl varmaan joskus tavata ihan livenä ja jutella lisää, vaikka ihan muistakin aiheista ♡♡♡ Aurinkoa viikonloppuusi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, mä ajattelin just kun luin hetki sitten sun kommentin instasta että "tuon ihmisen haluaisin kyllä tavata livenä"!! Ehdottomasti, järjestetään kesällä treffit <3 <3

      Poista
  3. Ihanaa, että on vielä ihmisiä, jotka kyseenalaistavat alkoholin juomisen! En ole itsekään absolutisti, mutta jos menee puoli vuotta tai vuosi juomatta niin se ei kohdallani ole varsinainen ihme. Alaikäisenä päätin, etten juo tippaakaan, ennen kuin täytän 18. Maanitteluista huolimatta pidin pääni. Mutta sitten täysi-ikäistyin ja olihan se juominen välillä hauskaakin. Jossain vaiheessa vaan alkoi tuntua siltä, että jos juon niin sitten juon sen 1, 2 tai maksimissaan kolme annosta ja se siitä. Joskus en juo juhlissa mitään, ja miten se herättääkään kummastusta. Ihan kuin se tosiaan olisi muilta pois, mitä minä laitan tai en laita kurkustani alas. Tästä tulikin esimerkki mieleen, jota en vieläkään voi ymmärtää, vaikka tilanteesta on vuosia. Olimme porukalla viettämässä iltaa hyvän ystäväni luona, ja hän oli luvannut olla kuskina. Ilmoitin, etten aio juoda mitään, ja hän melkeinpä suutahtaen sanoi, että jos hän on kuski eikä voi juoda niin muut todellakin juovat! En siis halunnut olla myöskään kuski, koska en ollut ajanut paljonkaan autoa (enkä ole vieläkään, oikeastaan vähän pelkään sitä, ja ystäväni tiesi sen). Näin siinä tilanteessa helpommaksi juoda pari kuin ns. pilata illan, vaikka toiminkin itseäni vastaan ja pyyntö oli mielestäni kohtuuton. Vähän sama juttu yksissä juhannusjuhlissa, jonne tuli muutama "kuokkavieras", jotka eivät sitten viihtyneetkään ja inttivät monta kertaa, että lähtisin jonkun autolla viemään heidät pois kun kerran olin selvinpäin. En lähtenyt.

    Mielestäni olisi tärkeää miettiä juuri tuota, että miksi juo. Siksi, koska se on ollut tapana? Vai koska oikeasti haluaa? Monikaan alkoholijuoma ei mielestäni enää edes maistu hyvälle, joten miksi joisin jotain sellaista? Pystyn kyllä pitämään hauskaa ilmankin, ja nollaamista juomalla en ole koskaan ymmärtänyt.

    Oho, tuli vähän pidempi kommentti, kuin oli tarkoitus, mutta kerrankos sitä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, sama täällä, en minä edes useinkaan muista/tiedä milloin olen viimeksi juonut alkoholia, sillä siitä voi olla todella pitkä aika enkä pidä siitä mitään kirjaa, koska se ei ole mikään "the thing". Ihan mahtavaa, että olet päättänyt itse olla nuorena juomatta ennen täysi-ikäisyyttä! Harva kai osaa ajatella niin fiksusti, itse en ainakaan osannut.

      Voi apua, olitpas todella ajattelematon kun kehtasit edes miettiä olevasi juomatta vaikka toinen oli oikein uhrautunut toimimaan kuskinakin :D Toivottavasti sinulla on jatkossakin rohkeutta pitää oma pääsi <3 Varsinkin tuon autolla ajon suhteen, ymmärrän täysin että autolla ajo voi pelottaa ja silloin olisi mielestäni vähän tyhmääkin (tai ainakin todella epämiellyttävää) lähteä kuskiksi känniporukalle..

      Luulen, että monikaan ei mieti miksi juo. Monet varmasti yrittävät myös turruttaa juomisellaan jotain. Vaikka kaikkihan sen tietää, että ei se toimi (jollet sitten ole kännissä 24/7). Kun pää selviää, tuntuu kaikki vielä tuplasti pahemmalta. Itseasiassa nyt kun mietin, niin mielestäni alkoholia ei kannattaisikaan missään nimessä käyttää kuin silloin, kun kaikki on elämässä suhteellisen hyvin ja mieli positiivinen :)

      Ihanaa kun jaksoit jakaa omia ajatuksiasi, kiitos <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi <3