Find the pure connection with your inner being, your soul.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Yli pelkojen




Tänään oli elämäni yksi jännittävimmistä päivistä, sillä pidin elämäni ensimmäisen ihka oikean joogatunnin ihka oikealla joogasalilla. Minä, esiintymiskammoinen, ujo ja hiljainen takarivin tyttö, astelin ihmisten eteen ja puhuin heille 60 minuuttia putkeen (okei, en minä sentään nyt ihan koko aikaa puhua pulputtanut) ja liikuin heidän edessään. Jo pelkästään tällainen "esiintymistilanne" on minulle uuvuttavan jännittävää (jep, tiedän, osuva uravalinta minulla), ja jännitystä vielä lisää se, että tämä aihe on minulle oikeasti niin tärkeä. Haluan tehdä työni hyvin, saada sanotuksi ne asiat jotka haluan ja välittää ihmisille sitä mitä olen itse saanut harjoituksesta. Silloin kun jännittää, tietää tekevänsä jotain merkityksellistä. Noh, minun tapauksessani, silloin kun jännittää IHAN HE*VETISTI, tietää tekevänsä jotain merkityksellistä, sillä jännitän kyllä monia ei-sitten-niin-yhtään-merkityksellisiäkin tilanteita.

Jokainen varmaan tietää sen tunteen, kun tekee jotain, joka on saanut aina ihon kananlihalle ja huulet väpättämään jännityksestä. Kun lopulta voitat pelkosi ja teet sen. Wau. Nukuin viime yönä yhteensä ehkä kaksi tuntia, aamulla luulin että oksennan tai pyörryn. Jos minulla olisi ollut vaihtoehtoja, olisin luultavasti perääntynyt. Mutta minulla ei ollut, joten päätin vain tehdä parhaani. Puolessa välissä tuntiani ajattelin, että tässä minä nyt olen. Minä. Tekemässä jotain joka on aina pelottanut minua. Ja nautin tästä. Hymyilin itsekseni, olisi melkein tehnyt mieli nauraa ja huutaa, että "kattokaa mua, uskotteko että tämä olen minä!".




Nyt olo tuntuu jotenkin tyhjältä, vaikkakin edelleen ajattelen olevani voittaja. On sellainen fiilis, että "tein sen ja olen edelleen tässä, en kuollut siihen (vaikka aamulla vielä niin ajattelin ja ehkä salaa vähän toivoin että kuolisin ennen sitä), että mitäs nyt sitten".

Niin, mitäs nyt sitten? Tästä alkaa minun polkuni joogaohjaajana. Olen koko päivän käynyt mielessäni taistelua siitä, mitä olisi pitänyt tehdä tänään toisin. Hetkittäin yli-itsekriittinen minäni nostaa päätään ja muistuttaa, että sekosin välillä sanoissa ja en tehnyt sitä ja tätä niin hyvin kuin olisin oikeasti osannut. Jätin sanomatta sen ja olisi pitänyt olla sanomatta tätä. Käteni tärisivät ja varmasti muut huomasivat sen.

Onneksi sisälleni on muuttanut myös uusi taistelija, joka laittaa tälle lyttääjälle vastaan. Hän sanoo lempeästi, että teit kaiken juuri niin hyvin kuin pystyit. Ihmiset varmasti huomasivat jännityksesi, mutta mitä sitten? Kuinka moni meistä suoriutuu täydellisesti ja jännittämättä ensimmäisestä työpäivästään unelma-ammatissaan? Tästä eteenpäin, päivä päivältä, tiedän jännityksen helpottavan. Tiedän, että pikkuhiljaa löydän oman, autenttisen tapani ohjata. Se ei varmastikaan ollut tänään vielä loistossaan, mutta pikkuhiljaa se nostaa päätään. Mikä parasta, saan vihdoin tehdä sitä mitä rakastan, vaikka se tuntuukin pelottavalta. Olen ylpeä itsestäni.



Milloin sinä olet viimeksi voittanut pelkosi ja missä tilanteessa? Vai onko sinulla mielessä jotain, mitä haluaisit tehdä, mutta epäröit, koska pelkäät tai jännität? Olisi ihanaa kuulla teidän tarinoitanne 💖

Love & Light
Susanna

// English
I had my first real yoga class as a yoga instructor this morning. I was so nervous, I thought I was going to throw up, faint or die. I'm actually a really shy and quiet girl with huge stage fright, so this was big thing for me. But I made it! I'm so proud of myself. 

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana kuulla, että olet vihoin päässyt tositoimiin! Niin niitä unelmia kannattaa tavoitella <3

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi <3