Find the pure connection with your inner being, your soul.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

out of the boxes



Ihmisten lokeroiminen. Olen huomannut tämän piirteen sekä melkein jokaisessa tuntemassani ihmisessä että myös itsessäni. Kaikki on pakko aina työntää johonkin lokeroon tai kategoriaan, tehdä jonkinasteinen määritelmä. Tämä herättää todella paljon myös tietynlaisia ennakko-oletuksia. Ihmisistä yritetään omassa mielessä tehdä jonkintyyppistä jonkun satunnaisen asian perusteella.

Otetaan tällainen kunnon stereotypinen esimerkki (tietenkin). Jos näen kadulla naisen, jolla on todella paljon meikkiä, korkeat korot, silikonirinnat ja joka on päästä varpaisiin pukeutunut Louis Vuittoniin ja Pradaan, minulle tulee heti tietynlainen mielikuva hänestä. Luultavasti ajattelen hänen olevan pinnallinen ja täysin eri maailmasta minun kanssani. Ei tekisi mieli tutustua, koska ajattelisin automaattisesti, ettei meillä ole mitään yhteistä. MIKSI? Enhän minä tiedä hänestä oikeasti mitään!

Tarkemmin kun ajattelee asiaa, niin lokeroiminen ja sen myötä tulevat ennakkoluulot ovat täyttä p*skaa ja ne pitäisi vetää heti ensitöikseen vessanpöntöstä alas. Miksi ihmeessä yritämme tunkea toisiamme saatika sitten itseämme johonkin ahtaaseen lokeroon, kun oikeasti jokainen meistä voi olla ja tehdä juuri sitä mitä haluaa ja haluta vaikka joka päivä täysin eri asioita!? Kun yritämme itse tunkea itseämme johonkin lokeroon tai muottiin, hyvin todennäköisesti tukahdutamme jotakin osaa tai osia itsestämme. Tukahdutamme luovuuttamme ja oman energiamme virtausta. Teemme määritelmiä toisistamme ja itsestämme varmasti siksi, että se helpottaa kokonaisuuden hahmottamista ja järjestää jollain tasolla ajatuksiamme. Itseään on myös yksinkertaisesti helpompi "selitellä" toisille lokeroinnin kautta. Mutta helppo ei ole aina kannattavaa, eihän?

Olen alkanut ihailla ihmisiä, jotka tekevät juuri päinvastoin kuin miten olettaisin heidän toimivan. Se tunne, kun joku rikkoo ennakkokäsityksesi todella vahvasti, on aivan mahtava! Siinä jää ikäänkuin itse itsellensä aina kiinni rysän päältä. "Olitpas taas kapeakatseinen, vaikka luulet olevasi niin avoin kaikelle ja kaikille". Yleensä hämmennymme, kun kohtaammekin ristiriitoja ihmisissä. Hämmennys on hyvästä. Muistaa taas avata silmiään ja mieltään hieman enemmän maailmalle.





Olen yrittänyt monesti lokeroida varsinkin itseäni. Esimerkiksi "hurahdettuani" joogaan ja päätettyäni että siitä tulee myös ammattini, ajattelin pitkään, että nyt minun TÄYTYY tehdä asiat tietyllä tavalla. Täytyy syödä aina terveellisesti, aloittaa jokainen aamu asana-harjoituksella, meditoida päivittäin, lopettaa kiroilu kokonaan, käyttäytyä aina rauhallisesti, luopua alkoholista jne jne. Yritin luoda päähäni jotain stereotypiaa täydellisestä joogaopettajasta. Arvaatte varmaan tuliko minusta "täydellistä joogaohjaajaa". V*tut! Kilisyttelin drinkkilaseja ystävieni kanssa juuri viimeksi perjantaina. Kiroilen aina kun siltä tuntuu (viime aikoina on tuntunut siltä lähes joka päivä). Söin juuri äsken munkin, sellaisen kunnon sokerikuorrutteisen ja hilloa pursuvan munkin. Aion syödä tänään ehkä vielä toisenkin. En todellakaan herää joka aamu viideltä joogaamaan. Menetän myös hermoni aika usein. Saatan ihan jopa heitellä tavaroita ympäriinsä. Aijai. Olisin parin vuoden takaisen minäni mielestä täydellisen epäonnistunut joogaohjaaja. Haha. Arvatkaa mitä? Ei muuten haittaa sitten tippaakaan!

Olen päättänyt, että niin kauan kuin toimintani on hyväntahtoista eikä satuta ketään muuta, saan tehdä mitä vain! Olen päättänyt irrottaa itseni kahleista (ei muuten ole helppoa, kokeilkaapa vaikka!). Sitäpaitsi ihmisillä on muutenkin niin monta eri roolia elämässä. Minä esimerkiksi olen paljon muutakin kuin joogaohjaaja, miksi niin kauheasti olisin itseni halunnut määritellä. Olen avovaimo. Olen tytär, olen sisko, olen täti ja kummitäti, olen lapsenlapsi, olen naapuri, olen ystävä. Olen Äiti Maan lapsi. Mitä rikkautta! Meissä on niin monia erilaisia puolia ja rooleja, jotka tulevat esille erilaisina hetkinä ja eämäntilanteina. Se on sitä elämän hienoutta ja monimuotoisuutta, aitoutta parhaimmillaan 💖



Love & Light
Susanna

perjantai 28. heinäkuuta 2017

KAHVIA JA VANILJAA




Säännöllinen ihon kuorinta on yksi niistä rutiineista, joista olen pitänyt kiinni teini-iästä saakka. Se pitää ihon terveenä, pehmeänä, kuulaana ja hyvinvoivana. Valmistan paljon kuorinta-aineita itse, mutta jos ostan kaupasta valmiita, pitää niiden olla ehdottomasti luonnollisia. En halua hieroa itseeni muovikuulia ja huuhdella niitä sitten vesistöihin.

Suomeen rantautui juuri ihania kahvikuorintoja Iso-Britannialaiselta Optiat -merkiltä. Tuotteet valmistetaan käsin hyödyntäen käytettyjä, korkealaatuisia arabica-kahvinporoja. Kahvinporot kerätään lontoolaisista kahviloista, joista muuten lähtisi mielettömät määrät kahvinporoja kaatopaikalle. Aivan loistavaa kierrätystä ja uudelleenkäyttöä! Itse olen harrastanut tätä samaa kotona jo vuosia, olen käyttänyt suuren osan käytetyistä kahvinporoista vartaloni kuorimiseen. Mahtavaa, että nyt tätä harrastetaan myös isommassa mittakaavassa! Tämä Optiat -kuorinta on ikäänkuin luksusversio paljon käyttämästäni kotitekoisesta kuorintavoiteesta, joka simppelimmillään on syntynyt kahvinporoista ja oliiviöljystä.




Optiat -kuorintavoiteet soveltuvat hyvin niin vartalolle kuin kasvoillekin (riippuen tietysti ihon laadusta ja herkkyydestä). Kahvi sisältää paljon antioksidantteja, jotka taistelevat vapaita radikaaleja vastaan ja näin ehkäisevät ihon ennenaikaista vanhenemista. Kahvin sisältämä kofeiini myös kiihdyttää ihon verenkiertoa ja voi auttaa erilaisissa iho-ongelmissa, kuten esimerkiksi aknessa. Kahvin lisäksi Optiat -tuotteissa käytetään vain kasvipohjaisia ainesosia, joten tuotteet sopivat loistavasti myös vegaaneille.

Kuorintoja on saatavilla neljässä herkullisessa vaihtoehdossa:

The Hungover Potent Peppermint
Pick Me Up Lemongrass Lifter
Hit The Sheets Vanilla Velvet*
Feel Great Mouthwatering Mandarin

Valisemani Vanilla Velvet sopii täydellisesti rentoutumiseen ja hemmotteluun ennen nukkumaanmenoa. Hurmaavassa tuoksussa sekoittuu kaksi kestosuosikkiani, kahvi ja vanilja. Koko kylpyhuone tuoksuu kuin vastakeitetty kahvi tämän jälkeen. Ihosta tulee silkkisen pehmeä, eikä se välttämättä tarvitse erillistä kosteutusta suihkun jälkeen, sillä tuote itsessään sisältää paljon erilaisia öljyjä.

Miinusta annan kuitenkin ehdottomasti muovisesta pakkauksesta. Koska yrityksellä tuntuu muuten olevan niin hienot ja minun arvomaailmaani vastaavat periaatteet, olisi mahtavaa saada tätä kuorintavoidetta jotenkin muuten pakattuna kuin ainaiseen muoviin.




Love & Light
Susanna

*saatu maahantuojalta. 

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Onko vahvan aina pakko jaksaa?



Olen porskuttanut eteenpäin sumussa viimeiset kuukaudet. Olen hoitanut tunnollisesti kaikki (tai ainakin suurimman osan) asiani ja velvollisuuteni, olen huolehtinut omasta fyysisestä jaksamisestani, olen syönyt hyvin, kuntoillut, kuunnellut tunnollisesti muiden murheita ja huolia ja lohduttanut niin kuin kunnollisen ihmisen kuuluukin, käynyt tapahtumissa jotka on merkitty kalenteriin jo aikaa sitten, hoitanut muiden lapsia, pitänyt kodin siistinä, vastannut sähköposteihin ja viesteihin... Toisin sanoen hoitanut normaalin arjen täysin normaalisti (tosin sellaisella robotti-moodilla). Pääni sisältö on tällä hetkellä kuitenkin kaikkea muuta kuin normaali. Tuntuu kuin pyörremyrsky pyörisi aivoissa valtavalla vauhdilla. Viha, ahdistus, suru ja huoli kieputtavat aivojani ja saavat sydämeni voimaan pahoin.

Olen joka puolelta kuullut, kuinka vahva ja rohkea ihminen olen. Kuinka selviän mistä vain. Kohtaan asiat rohkeasti. Olen itsekin ajatellut usein näin. Olen jopa välillä piiloutunut sen taakse. Antaa tulla vain, minä olen vahva. Selviän kyllä. Kaikesta. Aina.

Niin minä hitto vie selviänkin! Mutta joskus on pakko sallia itselleen myös heikkoja hetkiä, vaikka kuinka olisi vahva.

Tänään sen koin. Täydellisen ravistelun ja pysähtymisen. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Päivä kului kirjaimellisesti sängyn pohjalla. Olin pohjalla, moninkin tavoin. Sanoin ääneen itselleni, etten jaksa. Sanoin sen myös monelle muulle. Se oli pelottavaa. Mutta se helpotti. Tuntui kuin raskas viitta olisi pudonnut harteilta. Minun ei aina tarvitse jaksaa. Kenenkään ei tarvitse.

En aio jäädä sängyn pohjalle. Siitä ei pidemmän päälle seuraa mitään hyvää, sen tiedän kokemuksesta. Mutta tieto siitä, että voin aika ajoin käydä pohjalla ja nousta sieltä taas ylös, se helpottaa. Sen jälkeen voin olla taas entistä vahvempi.


Love & Light
Susanna

maanantai 24. heinäkuuta 2017

8 ways to connect with NATURE


Luonnosta löytyy kaikki viisaus. Sieltä löytyy myös rauha ja onnellisuus. Kun on yhtä luonnon kanssa, ymmärtää oman pienuutensa. Kuten myös sen, että kaikki on lopulta yhtä.




  • Kävele metsässä. Kuuntele sen hiljaisuutta ja toisaalta sen monimuotoisia elämän äännähdyksiä. 
  • Upota varpaasi rantahiekkaan. 
  • Halaa puuta ja kuuntele sen elämänviisautta.
  • Riisu kenkäsi ja tunne maa jalkojesi alla.
  • Ravitse kehoasi luonnon antimilla.
  • Upota kädet multaan.
  • Vedä keuhkot täyteen raikasta meri-ilmaa.
  • Nuku tähtitaivaan alla.



Nature is not a place to visit. It is home. 

Love & Light
Susanna

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

NUDE D R E A M



Boho Green Make-Up / sävy 062 dream*
Täältä löydät Bohon jälleenmyyjät. 


Love & Light
Susanna

*saatu maahantuojalta.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Take Care of Yourself (even when it's hard)



Ihminen kasvaa, kehittyy ja oppii eniten itsestään silloin kun on vaikeaa. Se on käynyt itselleni erittäin selväksi viimeisten kuukausien aikana. Olen oivaltanut myös yhden erittäin tärkeän asian. Kun kohtaa henkisesti rankan elämänvaiheen, on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta fyysisestä jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan. Helpommin sanottu kuin tehty, eikö vain! Itse olen ainakin sitä tyyppiä, että kun kohtaan vastoinkäymisiä, minulle luontaisin tapa reagoida on vetää peitto korviin ja elää suklaalla ja noutoruoalla. Käytän oikein tekosyynä p*skaa elämänvaihetta siihen, ettei tarvitse liikkua, ei syödä terveellisesti eikä vähät välittää mistään. Oikein märehdin siinä omassa kurjuudessani. Onko tämä sitten lohduttavaa tai kannattavaa? Ei! Siitä seuraa aina vain huonompi olo.



En tiedä miksi, mutta nyt olen toiminut täysin päinvastoin. Olen pitänyt fyysisestä kehostani paremmin huolta kuin aikoihin. Helppoa se ei ole ollut. Ei minua suoraan sanottuna huvittaisi pitää itsestäni huolta. En jaksaisi ajatella ihoni hyvinvointia tai sitä mitä pistän kurkustani alas. Enkä oikeastaan ajattelekaan. Olen aina rakastanut kaikkien turhanpäiväisten listojen raapustelua ja nyt olenkin tehnyt itselleni listan siitä, mitä asioita päivittäin ja viikoittain pitää "hoitaa". Kuten "juo aamulla spirulina + ashwagandha", "ota D- ja B12-vitamiinit", "öljyä vartalo joka ilta", "kuori iho kerran viikossa", "juo päivittäin puolitoista litraa lähdevettä" jne.. Kuulostaa, noh, aika huvittavalta. Mutta toimin oikeasti listan mukaan. Joka päivä hoidan nämä asiat, vaikka ei huvittaisi. En yleensä suosittelisi kenellekkään tällaista pakonomaista suorittamista, mutta omalla kohdallani tässä elämäntilanteessa se tuntuu toimivan. Itseasiassa voin fyysisesti yllättävän hyvin! Uskon, että tämä auttaa minua valtavasti taistelemaan myös henkisen hyvinvointini puolesta. Kun pidän huolta kehostani, minulla riittää energiaa kohdata kaikki henkisesti raastavat asiat.




Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia keinoja te käytätte silloin kun elämä tuntuu mätkivän halolla päähän kerta toisensa jälkeen? Unohtuuko itsestä huolehtiminen silloin helposti vai oletteko löytäneet keinoja, mikä motivoi pitämään hyvistä rutiineista kiinni vaikeissakin elämäntilanteissa?

Love & Light
Susanna

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Tunnelmia Natural High Healingista





MITÄ JÄI KÄTEEN?


  • Rakkaus kombuchaan. En ollut koskaan ennen maistanut kombuchaa (OI MIKSI!?), mutta näillä festareilla tuli vierailtua Kellaripanimon teltassa useampaan otteeseen. Kotiin viemisiksikin lähti muutama pullo mukaan.
  • Mielenkiintoisia oppeja mm. kiinalaisesta lääketieteestä.
  • Ensikosketus aromahierontaan. Kiitos Katja Anette Aliranta aivan uskomattoman ihanasta ja rentouttavasta tunnista, olin todella sen tarpeessa. Katjalla on oma Enkeli&Pumpuli -hoitola Tampereella, suosittelen lämpimästi kaikille, aivan ihana ja lämmintä ja välittävää energiaa huokuva nainen.
  • Kaunis rusketus.
  • Hyvä olo. Kun viikonloppu täyttyi rentoutumisesta, ihanan ihmisen seurasta jonka kanssa voi olla täysin oma itsensä, kauniista maisemista ja luonnon rauhasta, maukkaasta ja terveellisestä ruoasta, ja kun alkoholilla ei ollut festareiden kanssa mitään tekemistä, tuntui olo fyysisesti todella hyvältä ja kevyeltä. Harvoilta festareilta varmaan jengi palaa kotiin noin freshinä.







MITÄ OPIN?


  • Spirulina oikeasti toimii "sisäisenä aurinkosuojana". Aurinko porotti koko viikonlopun lähes pilvettömältä taivaalta, joten en malttanut olla nautiskelematta siitä vaikka aurinkovoiteet jäivätkin matkasta. Olen tankannut spirulinaa nyt kolmisen viikkoa säännöllisemmin ja runsaammin kuin ikinä ennen (sen huomaa muuten naamasta, pikkunäppyjä putkahtelee päivittäin kun keho selvästi puhdistaa itseään). Vaikka makoilin ja oleilin auringossa päivät pitkät, en palanut. HUOM! Suosittelen silti käyttämään luonnollista aurinkosuojavoidetta!
  • En viihdy suuressa ihmisjoukossa, edelleenkään, vaikka ympärillä olisikin samankaltaisia ihmisiä ja tapahtuman teema olisi kuinka minua kiinnostava. Oleilimme nytkin siskoni kanssa suurimmaksi osaksi kahdestaan "leirillämme". Toisaalta, kun tämän piirteen itsessään tiedostaa ja hyväksyy, osaa myös käyttäytyä ja toimia sen mukaisesti, niin pärjää varsin hyvin myös tämänkaltaisissa tapahtumissa.
  • Olen huono nukkumaan muualla kuin omassa sängyssä. Tämäkin on ollut toki tiedossa.
  • En siedä kylmää vaan inhoan sitä yli kaiken. Ensimmäisenä yönä nukuin villapaidassa, villasukissa, pitkät housut jalassa, kahden kunnon peiton alla, viltti vielä kiedottuna pään ja korvien yli, ja silti tärisin. Onneksi seuraavat yöt olivat huomattavasti lämpimämpiä.
  • Vaikka olen mielestäni hyvin rauhallinen ihminen, voin näköjään kokea hyvin suurta ärsytystä siitä, jos asiat eivät toimi mielestäni niinkuin niiden pitäisi. Saavuttuamme festarialueelle, meillä kesti toista tuntia että saimme selvitettyä, pääsemmekö pakettiautollamme camping-alueelle vai emme. Ensimmäinen järjestysmies ei tainnut ymmärtää mitään mitä selitimme, seuraava käski meidän vain nukkumaan parkkialueella missä oli vieri vieressä autoja, infossa ei osattu sanoa asiaan juuta eikä jaata eikä ollut myöskään kiinnostusta ottaa selvää, seuraava järjestysmies (tai oikeastaan nainen) jonka luokse pysähdyimme ei osannut hänkään ottaa asiaan kantaa mutta kutsui vihdoin esimiehensä paikalle, joka lupasi meille paikan camping-alueelta. Huh. Infossa myös rannekkeiden kanssa toimiminen osoittautui hyvin haastavaksi ja lopulta neuvoin itse asiakkaana mitkä liput ja rannekkeet minulle kuului ja mitkä ei. Ja ei, en syytä infon työntekijöitä, he olivat hyvin suloisia, mutta ehkä heidät olisi voinut kouluttaa paremmin tehtäväänsä, kyseessä nyt kuitenkin oli info, mistä mielestäni pitäisi nimensä mukaisesti saada infoa mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Noh, voitte kuvitella verenpaineeni tämän jälkeen, kun muutenkaan fiilikset eivät ole olleet ihan katossa viime aikoina. Sitten alkoi siskoni Motonetistä ostaman (sysipaskan) paviljongin kasaus automme viereen. Joo. Ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa, tai ehkä se olikin kuin suoraan jostain komediasta. Paviljonki oli A) valmiiksi rikki B) hajosi kasausvaiheessa koko ajan lisää C) ei meinannut edes pysyä kasassa. Mutta koska mehän ei mitään peukalo-keskellä-kämmentä-tyttöjä olla, saimme lopulta sysipaskasta paviljongista ihan kivan, joka kesti kuin kestikin kaikki neljä päivää pystyssä. Tässä kohtaa tosin verenpaineet alkoivat olla aika tapissa ja olisin ollut valmis jo lähtemään kotiin. Onneksi kuitenkin seuraavana päivänä muistin taas hengittää ja loppuviikonloppu sujuikin ihan mukavasti. Paitsi että eniten odottamani työpajat olivat peruttu. Jee.




LÄHTISINKÖ UUDELLEEN ENSI VUONNA?

KYLLÄ! Kaikesta säädöstä huolimatta viikonloppu oli kuitenkin rentouttava ja päällimmäiset fiilikset ovat positiivisia. Itseasiassa useimmat asiat, jotka festareilla ärsyttivät, naurattavat näin jälkikäteen. Jos Suomen yön-yli-festareista pitäisi valita, niin kyllä Natural High Healing olisi edelleen oma valintani. Olen kiitollinen, että lähdin, koin, nautin ja hymyilin 💖



Love & Light
Susanna

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Joskus ei voi muuta kuin hyväksyä..





Jokainen tietää varmasti tunteen, kun liian paljon tapahtuu liian pienessä ajassa. Jos kaikki nämä tapahtumat ovat vielä hyvin negatiivissävytteisiä, huomaa yhtäkkiä olevansa todella uupunut vaikka ei ole tehnyt oikeastaan mitään.

Juuri nyt tuntuu että kaikki ahdistaa. En haluaisi sopia mitään tapaamisia, edes ystävieni kanssa, sillä en vain jaksa. Jokainen liikkeelle lähtö kotoa vaatii valtavasti ponnisteluja. Sitäpaitsi, en tiedä etukäteen yhtään minkälaisella fiiliksellä olen seuraavana päivänä, tai edes seuraavina tunteita. Mielialani heittelevät surun, vihan, ahdistuksen ja "ihan sama"-tilan väliä jatkuvasti. Ilo ja hymykin vierailevat toisinaan, mutta olen hyväksynyt että tällä hetkellä ne eivät ole päällimmäisiä tunteitani, mikä on hyvin hämmentävää, sillä olen yleisesti ottaen aina todella hyvällä tuulella.

Hyväksyminen. Se on ollut isoin opetus viimeisten viikkojen aikana. En voi tehdä muuta kuin hyväksyä sellaiset asiat ja tilanteet, joille en mahda mitään. Hyväksyä suru, hyväksyä viha. Hyväksyä se että nyt ei jaksa. Suurin pala purtavaksi on ollut hyväksyä se, että nyt on paha olla. Tuntuu, että kaikki nämä elämäni vuodet olen pelännyt tätä tunnetta niin paljon, että olen aina keksinyt jonkin keinon paeta sitä. Olen pakottanut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja olemaan iloinen. Siirtänyt asiat syrjään, jättänyt ne mieluummin käsittelemättä. Kun nyt viimein antaa kunnolla itsellensä luvan tuntea pahaa oloa, tuntuu se hyvin hämmentävältä. Hyvin ahdistavalta. Haluaisi vain paeta. Piiloutua itseltäänkin. Mutta tällä kertaa tiedän, etten enää voi. Kaipaan itseäni, omaa hymyäni, sitä iloista asennetta, joka löytää positiivisuutta ja kauneutta kaikkialta.



Vaikka juuri nyt tuntuu todella epätoivoiselta ja pahalta, en silti ole menettänyt toivoani elämän suhteen. Uskon siihen, että jokaisella tapahtumalla on oma tarkoituksensa. Nyt on kai minun aikani oppia jotain suurta itsestäni ja muista ihmisistä, rakkaudesta, irtipäästämisestä. On minun aikani puhdistautua jostakin. Ehkä vielä joku päivä ymmärrän tämänkin tarkoituksen.

Huomenna lähden neljäksi päiväksi rakkaudentäyteisille festareille healaamaan itseäni. Oppimaan uutta itsestäni. Lataamaan akkuja. Toivottavasti palaan takaisin edes hieman rauhallisemman mielen ja ehjemmän sydämen kanssa.


 Rakkaudentäyteistä loppuviikkoa kaikille 💖

Love & Light
Susanna

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kesän odotetuimmat festarit


Kesän odotetuimmat festarit ovat pian täällä, kun ensi viikon torstaina Uudessakaupungissa starttaa nelipäiväinen Natural High Healing Festival. Festivaali on syntynyt vuonna 2013 rakkaudesta saattaa ihmiset yhteen Suomen kauniissa kesässä. Näillä festareilla humallutaan ainoastaan toisten seurasta, lämpimistä hymyistä ja hyvästä fiiliksestä, sillä tapahtuma on päihteetön. Päihteettömyyden lisäksi festari on myös täysin lihaton (myöskään omien lihavalmisteiden tuominen alueelle ei ole sallittua), mikä on mielestäni todella rohkea ja mahtava idea! Festivaali vaalii yhteyttä luontoon, valoon, onnellisuuteen, luovuuteen, sydämeen ja rakkauteen 💖

Olen itse menossa näille festareille ihka ensimmäistä kertaa! Jännityksellä ja innolla odotan, mitä tuleman pitää. Varmasti todella elämänmakuiset neljä päivää 🌿

Haluaisitko sinä kokea yhteyttä lämminhenkisten ihmisten kanssa, halata, tanssia, nauraa, hengittää, joogata, meditoida ja nauttia ravinnerikasta ja rakkaudella valmistettua ruokaa? Oman lippusi ehdit hankkia vielä täältä. Ehkä nähdään ensi viikolla..? 🌸




Love & Light
Susanna