Find the pure connection with your inner being, your soul.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Joskus ei voi muuta kuin hyväksyä..





Jokainen tietää varmasti tunteen, kun liian paljon tapahtuu liian pienessä ajassa. Jos kaikki nämä tapahtumat ovat vielä hyvin negatiivissävytteisiä, huomaa yhtäkkiä olevansa todella uupunut vaikka ei ole tehnyt oikeastaan mitään.

Juuri nyt tuntuu että kaikki ahdistaa. En haluaisi sopia mitään tapaamisia, edes ystävieni kanssa, sillä en vain jaksa. Jokainen liikkeelle lähtö kotoa vaatii valtavasti ponnisteluja. Sitäpaitsi, en tiedä etukäteen yhtään minkälaisella fiiliksellä olen seuraavana päivänä, tai edes seuraavina tunteita. Mielialani heittelevät surun, vihan, ahdistuksen ja "ihan sama"-tilan väliä jatkuvasti. Ilo ja hymykin vierailevat toisinaan, mutta olen hyväksynyt että tällä hetkellä ne eivät ole päällimmäisiä tunteitani, mikä on hyvin hämmentävää, sillä olen yleisesti ottaen aina todella hyvällä tuulella.

Hyväksyminen. Se on ollut isoin opetus viimeisten viikkojen aikana. En voi tehdä muuta kuin hyväksyä sellaiset asiat ja tilanteet, joille en mahda mitään. Hyväksyä suru, hyväksyä viha. Hyväksyä se että nyt ei jaksa. Suurin pala purtavaksi on ollut hyväksyä se, että nyt on paha olla. Tuntuu, että kaikki nämä elämäni vuodet olen pelännyt tätä tunnetta niin paljon, että olen aina keksinyt jonkin keinon paeta sitä. Olen pakottanut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja olemaan iloinen. Siirtänyt asiat syrjään, jättänyt ne mieluummin käsittelemättä. Kun nyt viimein antaa kunnolla itsellensä luvan tuntea pahaa oloa, tuntuu se hyvin hämmentävältä. Hyvin ahdistavalta. Haluaisi vain paeta. Piiloutua itseltäänkin. Mutta tällä kertaa tiedän, etten enää voi. Kaipaan itseäni, omaa hymyäni, sitä iloista asennetta, joka löytää positiivisuutta ja kauneutta kaikkialta.



Vaikka juuri nyt tuntuu todella epätoivoiselta ja pahalta, en silti ole menettänyt toivoani elämän suhteen. Uskon siihen, että jokaisella tapahtumalla on oma tarkoituksensa. Nyt on kai minun aikani oppia jotain suurta itsestäni ja muista ihmisistä, rakkaudesta, irtipäästämisestä. On minun aikani puhdistautua jostakin. Ehkä vielä joku päivä ymmärrän tämänkin tarkoituksen.

Huomenna lähden neljäksi päiväksi rakkaudentäyteisille festareille healaamaan itseäni. Oppimaan uutta itsestäni. Lataamaan akkuja. Toivottavasti palaan takaisin edes hieman rauhallisemman mielen ja ehjemmän sydämen kanssa.


 Rakkaudentäyteistä loppuviikkoa kaikille 💖

Love & Light
Susanna

10 kommenttia:

  1. Voi, kuulostipa tutulta :( En tiedä mitä asioita käyt nyt läpi, mutta koin samankaltaisia tuntemuksia läpi viime keväänä kun tuli isompia ja pienempiä vastoinkäymisiä vähän turhan tiheään tahtiin. Olo oli turta ja harmaa. Luulen, että juuri tuo hyväksyminen josta kirjoitit oli ainakin minulle paras hoitokeino. Ei se nopeaa ollut, mutta tulipahan käsiteltyä asiat silloin, ja ainakaan tähän mennessä eivät kaappiin tungetut tunteet ja ajatukset ole palanneet kummittelemaan. Joskus on ihan ok ja tarpeellistakin vähän käpertyä itseensä, kunhan katsoo että hakee apua jos tuntuu menevän turhan vakavaksi tai pitkäkestoiseksi.

    Jaksamista ja kaikkea hyvää, toivottavasti festareilta löytyy vähän aurinkoa vaikeampiinkin hetkiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aivan ihanasta ja voimaa antavasta kommentistasi sekä oman tarinasi jakamisesta <3 Hyväksyminen, niin vaikeaa kuin se onkin, taitaa olla ainoa ulospääsy. Aurinkoa sinunkin loppuviikkoosi <3

      Poista
  2. Susanna ❤️ Omien sisällä pitkään kytevien tunteiden raaka kohtaaminen on ollut elämässäni pelottavin kokemus. Vaikka kuinka olen koittanut pysyä myönteisenä, niin viimeistään kehoni on pakottanut minut pysähtymään ja kohtaamaan tunteeni. Siitä kuitenkin selviää hengissä. Myöskin tarve eristäytyä kuuluu asiaan, ja on tapa suojata itseään kolhuilta. Sekin vaihe menee ohi. Olet arvokas ja ainutlaatuinen. Etkä koskaan yksin. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenna <3 Kyyneleet silmissä tätä luin.. Joskus on vain päästettävä irti pakonomaisesta myönteisyydestä ja kohdata asiat niin kuin ne ovat. Kipeinä ja satuttavina. SINÄ OLET ARVOKAS, KAUNIS SIELU <3

      Poista
    2. Myönteisyyttä on myös kohdata asiat sellaisina kuin ne ovat, hyväksyä ne, päästää niistä irti ja katsoa eteenpäin. Sinä selviät, tästäkin. <3 Annathan itsellesi aikaa ja luvan kohdata tunteesi sellaisina kuin ne tulevat. Halaus. <3

      Poista
  3. Ihana teksti! Mulla oli vähän samanlainen tilanne keväällä. Tunsin itseni täysin epäonnistuneeksi ja eristäydyin kaikesta. Ehkä se tosiaan on jotain puhdistautumista, koska nyt näen tilanteen selvemmin. Hyvää kesää sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydäntälämmittävää kuulla, että sun tilanne on selkeytynyt <3 Aurinkoista kesän jatkoa sinnekin!

      Poista
  4. Ihan ku oisin omasta elämästäni lukenu. Oikeesti kui helpottavaa ettei oo yksin ja on muitaki joilla tuntuu tolta. Hyväksymistä on kullä saanu opetella, ja toivon säilyttäminen on tärkeää! Mua auttaa ajatus siitä, että kun ihminen kasvaa, silloin käy kipeää. Että kipu kuuluu asiaan. Hali sunulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei ole yksin! Oon viime aikoina miettinyt paljon tätä asiaa, että mun mielestä p*skoista fiiliksistä ja elämän vaikeuksista ja kaikesta muustakin "negatiivisesta" pitäisi puhua paljon enemmän ja avoimemmin. Koska elämähän ei oikeasti ole sitä kiiltokuvaa mitä usein esimerkiksi somesta ja blogeista saa ymmärtää. Koska aina on lohduttavaa lukea/kuulla, että löytyy muitakin saman asian kanssa kamppailevia tai samanlaisia tuntemuksia läpikäyviä.

      Ja kyllä, kipu kuuluu ehdottomasti elämään ja ennenkaikkea kasvuun. Oikeastaan olen todella kiitollinen, että pystyn tuntemaan niin syvästi, sekä iloa että surua. Vuoristorataa. Jyrkkiä ylämäkiä ja suuria pudotuksia. Sitä elämä on ja kuuluukin olla.

      Kiitos sinulle ihanasta kommentista ja hali takaisin <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi <3