Find the pure connection with your inner being, your soul.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Onko vahvan aina pakko jaksaa?



Olen porskuttanut eteenpäin sumussa viimeiset kuukaudet. Olen hoitanut tunnollisesti kaikki (tai ainakin suurimman osan) asiani ja velvollisuuteni, olen huolehtinut omasta fyysisestä jaksamisestani, olen syönyt hyvin, kuntoillut, kuunnellut tunnollisesti muiden murheita ja huolia ja lohduttanut niin kuin kunnollisen ihmisen kuuluukin, käynyt tapahtumissa jotka on merkitty kalenteriin jo aikaa sitten, hoitanut muiden lapsia, pitänyt kodin siistinä, vastannut sähköposteihin ja viesteihin... Toisin sanoen hoitanut normaalin arjen täysin normaalisti (tosin sellaisella robotti-moodilla). Pääni sisältö on tällä hetkellä kuitenkin kaikkea muuta kuin normaali. Tuntuu kuin pyörremyrsky pyörisi aivoissa valtavalla vauhdilla. Viha, ahdistus, suru ja huoli kieputtavat aivojani ja saavat sydämeni voimaan pahoin.

Olen joka puolelta kuullut, kuinka vahva ja rohkea ihminen olen. Kuinka selviän mistä vain. Kohtaan asiat rohkeasti. Olen itsekin ajatellut usein näin. Olen jopa välillä piiloutunut sen taakse. Antaa tulla vain, minä olen vahva. Selviän kyllä. Kaikesta. Aina.

Niin minä hitto vie selviänkin! Mutta joskus on pakko sallia itselleen myös heikkoja hetkiä, vaikka kuinka olisi vahva.

Tänään sen koin. Täydellisen ravistelun ja pysähtymisen. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Päivä kului kirjaimellisesti sängyn pohjalla. Olin pohjalla, moninkin tavoin. Sanoin ääneen itselleni, etten jaksa. Sanoin sen myös monelle muulle. Se oli pelottavaa. Mutta se helpotti. Tuntui kuin raskas viitta olisi pudonnut harteilta. Minun ei aina tarvitse jaksaa. Kenenkään ei tarvitse.

En aio jäädä sängyn pohjalle. Siitä ei pidemmän päälle seuraa mitään hyvää, sen tiedän kokemuksesta. Mutta tieto siitä, että voin aika ajoin käydä pohjalla ja nousta sieltä taas ylös, se helpottaa. Sen jälkeen voin olla taas entistä vahvempi.


Love & Light
Susanna

9 kommenttia:

  1. Mä toimin samalla tavalla kolme vuotta sitten kun mieheni pahoinpiteli mut, lähdin pojan kanssa turvakotiin, muutettiin toiselle paikkakunnalle, yksinhuoltajuuden hakemiset, miehen velkojen hoito.. kaikki tein robottimaisesti, vuoden päästä vasta uskalsin pysähtyä mutten osannutkaan enää itkeä.. olisi pitänyt heti antaa itselleen luvan olla heikko.. nyt en sitä enää osaa. Vahva on se joka heikkoutensa myöntää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Vahva ei ole se, joka porskuttaa eteenpäin pakonomaisesti vaan se joka, joka myöntää itselleen ja muille tilanteensa sellaisena kuin se on.

      Olet kokenut kovia, toivon sydämeni pohjasta että tällä hetkellä asiat ovat paremmin <3 Lämpimiä ajatuksia sinulle.

      Poista
  2. Mielestäni suurinta vahvuutta on juurikin uskaltaa myöntää (ja sanoa ääneen) olevansa heikko. Kukaan meistä ei jaksa olla vahva ikuisesti, pitää olla lempeä ja armollinen itselleen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ajattelen juuri samalla tavalla :) Joskus vain tuntuu, että ajatellaan, että "vahva ihminen pärjää aina hienosti".

      Poista
  3. Tsemppiä ihan hirmuisesti <3 On todella rohkeaa kertoa avoimesti, että voimat loppuvat. Toivon sinulle paljon armoa ja lempeyttä tulevaisuuteen.
    Hei, jos haluat tutustua toiseen vahvaan suorittajaan, joka on opetellut armon antoa itselle, avun pyytämistä ja oman heikkouden hyväksymistä, niin tutustu blogiini www.teesiitatotta.fi se on takoitettu kaikille vahvoille ja suorittajille helpottamaan elämää, niin, että oma ajankäyttö olisi onnellisempaa. Syksyn mittaan puhutaan paljon suorittamisesta, vaativuudesta ja tämän vastapainoksi rentoutumisesta ja hidastamisesta. Tervetuloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi <3

      Ja kiitos vinkistä, täytyy käydä tutustumassa! Normaalistihan en todellakaan ole mikään suorittaja, vaan pikemminkin sellainen "huithapeli", mutta nyt vaikeassa tilanteessa asia on kääntynyt ihan päälaelleen! Ehkä se on ollut jonkinlaista suojautumista ja selviytymismekanismia..

      Poista
    2. Voi olla ihan totta, että vaikeassa ja vaativassa tilanteessa käykin noin. Hienoa, että tunnistat tämän! <3 Minulla se on ainakin ollut myös juuri sitä. Ongelmana on ollut pitkään se, että se vaihde jää päälle. Toivottavasti tilanteesi selkenee nopeasti ja saat sen "huithapeliuden" jälleen arjen voimaksi!

      Poista
  4. Rohkeutta ja vahvuutta on myös myöntää ettei aina jaksa, ja _tarvitsee_ joskus sitä aikaa sängyn pohjalla (ehkä pizzankin kanssa :). Kaikelle on aikansa, sekä tsemppaamiselle että tauolle, olennaista on löytää se itselle sopiva tasapaino.
    Halauksia ja jaksamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas ihanasta kommentista, olet kultaa <3 Halaukset takaisin!

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi <3