Find the pure connection with your inner being, your soul.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

out of the boxes



Ihmisten lokeroiminen. Olen huomannut tämän piirteen sekä melkein jokaisessa tuntemassani ihmisessä että myös itsessäni. Kaikki on pakko aina työntää johonkin lokeroon tai kategoriaan, tehdä jonkinasteinen määritelmä. Tämä herättää todella paljon myös tietynlaisia ennakko-oletuksia. Ihmisistä yritetään omassa mielessä tehdä jonkintyyppistä jonkun satunnaisen asian perusteella.

Otetaan tällainen kunnon stereotypinen esimerkki (tietenkin). Jos näen kadulla naisen, jolla on todella paljon meikkiä, korkeat korot, silikonirinnat ja joka on päästä varpaisiin pukeutunut Louis Vuittoniin ja Pradaan, minulle tulee heti tietynlainen mielikuva hänestä. Luultavasti ajattelen hänen olevan pinnallinen ja täysin eri maailmasta minun kanssani. Ei tekisi mieli tutustua, koska ajattelisin automaattisesti, ettei meillä ole mitään yhteistä. MIKSI? Enhän minä tiedä hänestä oikeasti mitään!

Tarkemmin kun ajattelee asiaa, niin lokeroiminen ja sen myötä tulevat ennakkoluulot ovat täyttä p*skaa ja ne pitäisi vetää heti ensitöikseen vessanpöntöstä alas. Miksi ihmeessä yritämme tunkea toisiamme saatika sitten itseämme johonkin ahtaaseen lokeroon, kun oikeasti jokainen meistä voi olla ja tehdä juuri sitä mitä haluaa ja haluta vaikka joka päivä täysin eri asioita!? Kun yritämme itse tunkea itseämme johonkin lokeroon tai muottiin, hyvin todennäköisesti tukahdutamme jotakin osaa tai osia itsestämme. Tukahdutamme luovuuttamme ja oman energiamme virtausta. Teemme määritelmiä toisistamme ja itsestämme varmasti siksi, että se helpottaa kokonaisuuden hahmottamista ja järjestää jollain tasolla ajatuksiamme. Itseään on myös yksinkertaisesti helpompi "selitellä" toisille lokeroinnin kautta. Mutta helppo ei ole aina kannattavaa, eihän?

Olen alkanut ihailla ihmisiä, jotka tekevät juuri päinvastoin kuin miten olettaisin heidän toimivan. Se tunne, kun joku rikkoo ennakkokäsityksesi todella vahvasti, on aivan mahtava! Siinä jää ikäänkuin itse itsellensä aina kiinni rysän päältä. "Olitpas taas kapeakatseinen, vaikka luulet olevasi niin avoin kaikelle ja kaikille". Yleensä hämmennymme, kun kohtaammekin ristiriitoja ihmisissä. Hämmennys on hyvästä. Muistaa taas avata silmiään ja mieltään hieman enemmän maailmalle.





Olen yrittänyt monesti lokeroida varsinkin itseäni. Esimerkiksi "hurahdettuani" joogaan ja päätettyäni että siitä tulee myös ammattini, ajattelin pitkään, että nyt minun TÄYTYY tehdä asiat tietyllä tavalla. Täytyy syödä aina terveellisesti, aloittaa jokainen aamu asana-harjoituksella, meditoida päivittäin, lopettaa kiroilu kokonaan, käyttäytyä aina rauhallisesti, luopua alkoholista jne jne. Yritin luoda päähäni jotain stereotypiaa täydellisestä joogaopettajasta. Arvaatte varmaan tuliko minusta "täydellistä joogaohjaajaa". V*tut! Kilisyttelin drinkkilaseja ystävieni kanssa juuri viimeksi perjantaina. Kiroilen aina kun siltä tuntuu (viime aikoina on tuntunut siltä lähes joka päivä). Söin juuri äsken munkin, sellaisen kunnon sokerikuorrutteisen ja hilloa pursuvan munkin. Aion syödä tänään ehkä vielä toisenkin. En todellakaan herää joka aamu viideltä joogaamaan. Menetän myös hermoni aika usein. Saatan ihan jopa heitellä tavaroita ympäriinsä. Aijai. Olisin parin vuoden takaisen minäni mielestä täydellisen epäonnistunut joogaohjaaja. Haha. Arvatkaa mitä? Ei muuten haittaa sitten tippaakaan!

Olen päättänyt, että niin kauan kuin toimintani on hyväntahtoista eikä satuta ketään muuta, saan tehdä mitä vain! Olen päättänyt irrottaa itseni kahleista (ei muuten ole helppoa, kokeilkaapa vaikka!). Sitäpaitsi ihmisillä on muutenkin niin monta eri roolia elämässä. Minä esimerkiksi olen paljon muutakin kuin joogaohjaaja, miksi niin kauheasti olisin itseni halunnut määritellä. Olen avovaimo. Olen tytär, olen sisko, olen täti ja kummitäti, olen lapsenlapsi, olen naapuri, olen ystävä. Olen Äiti Maan lapsi. Mitä rikkautta! Meissä on niin monia erilaisia puolia ja rooleja, jotka tulevat esille erilaisina hetkinä ja eämäntilanteina. Se on sitä elämän hienoutta ja monimuotoisuutta, aitoutta parhaimmillaan 💖



Love & Light
Susanna

4 kommenttia:

  1. Tää oli hyvä ja osuva teksti, etenkin siksi että oon pohtinut samanlaisia ajatuksia itsekin viime aikoina. Lähinnä miettinyt sitä, miten tuo nimenomainen määritteleminen ja asioiden "rajaaminen" helpottaa meitä kohtaamaan ja käsittelemään maailmaa sujuvammin (koska kaikella pitää olla nimi, termi tai kuvaava sana) mutta samalla se jättää NIIN paljon mahdollisuuksia pois. Itse puhun vain englantia suomen lisäksi mutta monikielisyydessä on se mahtava puoli, että monille asioille on jossakin toisessa kielessä sana, joka kuvaa jotain asiaa tai tekemistä tms, jonka kaikki tunnistamme, vaikka omassa kielessä vastaavaa vastinetta ei olisikaan. Eli koen että monilta osin se on myös oma kielemme, mikä rajaa asioita pois. Mä olen pitkään pyrkinyt siihen, etten määrittele itseäni tai ketään muuta juuri mitenkään - eikä se ole helppoa. Sitä tuntuu "hukkuvan" siihen runsauteen mutta toisaalta ei se rajaaminenkaan paremmalta vaihtoehdolta kuulosta.

    Sori pitkästä ja vähän sekavasta kommentista (näitä asioita on jotenkin vaikea pukea tiiviisti sanoiksi) mutta ehkä sait kopin mitä ajoin takaa :) Mut kuten sanottua niin ajatuksia herättelevä kirjoitus! Mukavaa viikkoa sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, luulen että sain kopin ajatuksistasi :) Tosiaan asioiden määritteleminen ja rajaaminen on tietyissä määrin tarpeellista, jotta voimme käsitellä/ymmärtää tai edes ylipäätään puhua tai kirjoittaa mistään.

      Ja olipas hieno pointti tuo kieli-asia! Itseasiassa nyt kun sanoit, niin tajusin, että mä ajattelen paljon englanniksi ja käytän tietyissä tilanteissa paljon englanninkielisiä sanoja, koska sieltä tuntuu usein löytyvän paremmat ilmaisut joihinkin tilanteisiin kuin omasta äidinkielestä. Voi osaisipa enemmän kieliä, puhuisin varmasti kaikkia sekaisin :D

      Sun kommentti herätti paljon uusia ajatuksia, kiitos todella paljon ja ihanaa viikkoa sinnekkin <3

      Poista
  2. No niinpä! Olen todellakin muuta kuin asukuvia postaava bimbo tai toisaalta mammapiireissä tuntuu väärältä olla kiinnostunut muusta kuin lastenvaatteista ja sormiruoasta. Tämä on todella vaikeaa, mutta pääasia että itsellä on hyvä olla, toivottavasti kanssaihmisilläkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana asukuvia postaava bimbo <3 Jännää muuten, että joku ajattelee noin, kun minä esimerkiksi taas en millään voisi ikinä laittaa sua mihinkään "bimbo-kategoriaan". Ja sitten tämä äiti-asia! En siis itse ole äiti, mutta joskus tuntuu että ajatellaan, että kun saat lapsen, ikäänkuin katoat itse persoonana ja olet "vain äiti". Et saa olla kiinnostunut mistään muusta kuin lapsiin liittyvistä asioista. Kuinka väärin ja jotenkin surullista :(

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi <3