Find the pure connection with your inner being, your soul.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Acheron River / päivä jolloin voitin monet pelkoni






Yksi Kreikan lomamme kohokohdista oli ehdottomasti vierailumme Acheron joella. Suosittelen tätä nähtävyyttä ehdottomasti kaikille, jotka liikkuvat lähistöllä! Lähdimme aamulla Pargasta joelle skootterilla, matkaan meni noin 40 minuuttia pysähdyksineen. Etukäteen luimme, että joidenkin mielestä matka on liian pitkä taittaa skootterilla, mutta omasta mielestäni se oli juuri sopiva. Tietenkin mukavuudenhaluisemmat voivat vuokrata myös auton, jolla matkan taittaa huomattavasti nopeammin.

Kreikan mytologian mukaan Acheronjoki virtaa kuoleman valtakuntaan. Kharon-lautturi kuljetti sitä pitkin kuolleita sieluja Hadekseen. Joki on erityisen tunnettu myös siitä, että juuri siellä Achilleksen äiti kastoi vastasyntyneen poikansa kantapäästä kiinni pitäen. Hän halusi tehdä pojastaan haavoittumattoman, mutta valitettavasti Troijan sodassa Achillesta ammuttiin nuolella juuri kantapäähän (eli ainoaan kohtaan jota ei joessa kastettu) ja hän kuoli.

Synkästä teemastaan huolimatta Acheronjoki on satumaisen kaunis paikka. Vesi on kristallinkirkasta, mutta hyytävän kylmää. Pohja on täynnä pientä (paikoitellen vähän isompaakin) kiveä, joista jotkut saattavat olla hyvinkin teräviä ja liukkaita. Suosittelen ehdottomasti ostamaan retkelle mukaan uimakengät! Joidenkin näin menevän siellä ihan paljainkin jaloin, mutta itse en kyllä välttämättä lähtisi ilman tossuja. Tasapaino joutuu rajulle koetukselle jo suhteellisen pitävien kenkien kanssa, en halua kuvitella millaista matkanteko olisi ollut ilman niitä.



Mainitsinko jo, että vesi on jäätävän kylmää? Siis oikeasti, ihan hyytävää! Ensimmäisen kerran kun kastoin jalkani veteen, ne puutuivat saman tien ja pitkän aikaa tuntui jaloissa sellaista pistelyä. Miehelläni kävi kuulemma samoin. Pikkuhiljaa jalat kuitenkin tottuivat veteen. Sitten tulikin ensimmäinen kohta, jossa syvyyttä oli niin paljon koko joen leveydeltä, että eteenpäin pääsi vain uimalla. Kaikki minua vähänkään tuntevat tietävät varmasti, kuinka vilukissa olen ja kuinka paljon inhoan kylmää vettä. Minähän en edes ui Suomessa, koska vesi on aina liian kylmää. Mietinkin siis varmasti reilu puoli tuntia, kääntyisinkö vain kiltisti takaisin.

En kuitenkaan antanut periksi, vaan pitkän harkinnan jälkeen hyppäsin hyytävään veteen uimaan. Olen aikaisemmin ollut tyyppi, jolta jää paljon kokematta siksi, että pelkään kaikkea enkä halua kovin mielelläni astua epämukavuusalueelleni. Olin hämmentynyt itsekin rohkeudestani ja päättäväisyydestäni ja ikionnellinen siitä, että päätin jatkaa matkaa. Ylpeä olen myös miehestäni, joka raahasi tavaroitamme repussa pään päällään ja paikoitellen kiipeili jyrkkiä kallionrinteitä pitääkseen tavaramme kuivina. Kiipeilin minäkin muuten kerran kallionkielekkeillä kun ajattelin sen olevan parempi vaihtoehto kuin kastautua jälleen kerran hyytävään veteen. Kun tuli aika tulla alas pystysuoraa kallionseinämää, en enää ollutkaan varma valinnastani. Ja minähän siis pelkään myös korkeita paikkoja, koko viikon matkan aikana meinasi monet kerrat lähteä jalat alta kun tajusin miten korkealla olen. Selviydyin kuitenkin tästäkin ihanan mieheni avustuksella ja tsempeillä. Joen parkkipaikan tuntumassa olisi muuten ilmeisesti ollut myynnissä puhallettavia lauttoja tavaroita varten, tai niin luin ainakin jälkikäteen netistä, en kyllä nähnyt yhdelläkään sellaista lauttaa. Mutta sellainen, tai jokin vedenpitävä pussi, kannattaa ehkä hankkia jos suuntaa joelle ja haluaa kantaa siellä mukanaan tavaroita, joiden ei olisi suotavaa kastua.

Näitä kohtia, joissa uiminen on ainoa keino päästä eteenpäin, tuli matkan varrella vielä lukemattomia. Pahinta oli silloin, kun oli kuivatellut ja lämmitellyt mukavasti auringossa pitkän tovin ja tajusi, että taas pitää kastautua. Virtaus oli myös eräässä kohdassa niin kova, että en olisi päässyt eteenpäin ilman erään ystävällisen vanhan miehen apua (oma mieheni kapusi tällöin kallioilla). Minähän en siis myöskään ole kummoinenkaan uimari, enkä yleensä mene ikinä niin syvälle ettei jalat yllä pohjaan. Pelkään siis myös uimista syvissä vesissä. Nyt ei ollut kuitenkaan vaihtoehtoja jos halusi jatkaa matkaa. Jokea voi muuten laskea myös kumiveneillä ja ratsastaa hevosilla, aktiviteetteja oli vaikka minkälaista myynnissä, mutta itse halusin ainakin kulkea tämän kokemuksen ihan omin jaloin, ja suosittelen sitä lämpimästi, tai no hyvin kylmästi 😁





Kotonahan juomme nykyään lähes pelkästään lähteeltä itse hakemaamme vettä, joten olihan tätäkin pakko maistaa. Maistoimme vettä pienestä virrasta, joka laskeutui suoraan jostain ylhäältä kalliolta. Ihan niinkuin lähdevesi yleensäkin, todella raikasta ja hyvää. Ehkä saimme jotain supervoimia samalla 😉

Tunnelma joella oli mystinen ja rauhallinen, vaikka turisteja olikin paikoitellen melko paljon. Tosin todella monet jäivät jo sinne alkupään tuntumaan, kun eivät halunneet kastautua. Mitä pidemmälle eteni, sitä vähemmän ihmisiä näkyi. Välillä pääsimme kävelemään niin ettei muita ihmisiä näkynyt mailla halmeilla. Tämä oli ehdottomasti yksi upeimmista kokemuksista koko elämäni aikana 💖

Tämän päivän jälkeen tajusin taas, miltä omien pelkojen voittaminen tuntuu ja miten hienoa lopulta on kun astuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Silloin elämällä voi olla tarjota jotain uskomattoman kaunista. Yhteenvetona tämän päivän jälkeen tunnetilani oli sellainen, että tästä eteenpäin selviydyn ihan mistä tahansa ja voin tehdä ihan mitä tahansa. Ehkä joki siis teki tehtävänsä ja minustakin tuli haavoittumaton..? 😉







Love & Light
Susanna

6 kommenttia:

  1. Olipa hienoa lukea tästä kokemuksestasi Acheron joella. Kävin itsekin siellä vuosi sitten ja se jäi mieleen eräänä vaikuttavimmsta paikoista missä olen ikinä käynyt. Tuo paikka pitäisi jokaisen henkilökohtaisesti kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin samaa mieltä, todella vaikuttava ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Kuvin ja sanoin ei saa kuitenkaan välitettyä sitä uskomatonta tunnelmaa, joten paikan päälle vain kaikki kykenevät <3

      Poista
  2. Paikka on upea! <3 me vaelsimme siellä esikoisen ollessa 4kk vanha ja kuva, ku n käytän hänen varpaitaan vedessä on jäänyt mieleen. <3 Tyttö vain hymyili, minä seisoessani pitkään bedessä vähän irvistin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ihan mieletön paikka <3 Voih, varmasti ihana kuva!

      Poista
  3. Näköjään joku Parga-juttu löytyy, jossa paikka mukana. Apua näitä yli 4v vanhoja postauksia! :D

    http://optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi/2013/08/08/kuvankaunis-parga/

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi <3